Kehosuhde, osa 2/2: kehonkuva. Ensimmäisessä osassa kerroin enemmän taustaa kehonkoostumuksesta ja suhteestani ravintoon ja liikuntaan. Löydät sen täältä: https://ilkosillaan.fi/kehosuhde-1-2/
Tässä osassa lupasin puhua enemmän kehoon liittyvästä itsetunnostani sekä aiheesta kehonkuva.
Loukkaantumisesta seurannut ylipaino on jäänyt pysyväksi osaksi minua viimeisiksi viideksi vuodeksi. Ylipainoa on ollut vuosien aikana enemmän tai vähemmän, pyörien n. 15-30 kilossa. Epäsäännöllinen liikunta on ollut minulle näinä vuosina ensisijaisesti tapa pitää selästä huolta, kuntouttaa sitä sekä salilla käynti kuuluisaa ”omaa aikaa” enemmän kuin tapa muokata vartaloa tai laihduttaa.
Liikakilot eivät siis varsinaisesti ole minua haitanneet vaan kasvaneet osaksi minua ja identiteettiäni. Olen pitänyt itseäni plus size-kokoisena (vaatekoko ollut 44-48) ja olen täysin tottunut tähän ajatukseen vuosien varrella. Olen ollut suht sinut kilojeni olemassaolon suhteen, vaikka en voi sanoa että itsetuntoni olisi ollut ikinä erityisen hyvä tai että olisin pitänyt peilikuvastani.
Kehonkuva parisuhteessa
En saanut edellisessä suhteessani juuri kehuja, etenkään ulkonäkööni liittyen. En tuntenut oloani kauniiksi tai seksikkääksi, enkä kovin naiselliseksi, sillä minulle ei milloinkaan osoitettu saati sanottu olevani seksikäs, haluttava tai edes kaunis. Mieheni ei ollut kovinkaan seksuaalinen ihminen ja vuosien aikana myös minun seksuaalisuuteni ja haluni laimenivat ja kuihtuivat. Tällaiset asiat tapahtuivat pikkuhiljaa, niin salakavalasti, ettei niitä edes itse huomaa.
Nyt jälkikäteen kun yrittää miettiä faktana esimerkiksi niitä vähäisiä seksikertoja, seksin sisältöä, kertoja, jolloin minua kehuttiin tai ylipäätään huomioitiin tai fyysisesti koskettiin ilman erillistä pyyntöä, puolentoista vuoden avioliiton ajalta kerrat mahtuvat kahden käden sormiin. Tämä kuitenkin aikana, kun harrastimme säännöllisesti seksiä lapsensaannista unelmoiden.
Myös tätä asiaa pyrin ja jouduin korjaamaan suhteessamme ihan itse niiltä osin, missä huomasin parannettavaa. Valitettavasti huomasin suurimmaksi osaksi parannettavaa vain omassa ajattelumaailmassani, enkä ollenkaan missään muualla, kuten kumppanini asenteissa, käytöksessä ja kohtelussa.
Koin, että huono kehonkuva on vain oma vikani ja omista ajatuksista ja teoista johtuvaa. En kokenut olevani riittävä. En tarpeeksi hyvä vaimo, ystävä, yrittäjä, yhtiökumppani, tytär, työnantaja, you name it. Ajattelin myös että ajatusmaailmani on vääristynyt esim. mielenterveysongelmistani johtuen. Tai koin, että onhan sekin myös oma vikani, etten näytä enää samalta kuin vuosia sitten seurustelumme alkuaikoina, miksi toinen siis enää haluaisikaan minua?
Kehonkuva nykyään
Minun on vieläkään vaikea täysin hyväksyä kommentteja ulkonäkööni/vartalooni liittyen tai seksuaalista huomiota ja fyysistä kosketusta. Itsetuntoni on kuitenki parantunut kohisten eron jälkeen, kun voin ja uskallan olla jälleen enemmän oma itseni eikä hyvinvointini ja minäkuvani enää riipu kumppanini sanoista ja teoista. Pystyn jopa pikkuhiljaa ottamaan kehuja vastaan myös vartalooni liittyen sekä uskomaan, että todellakin olen hyvännäköinen nainen! Saan jälleen pukeutua, olla ja käyttäytyä juuri niin kuin itse haluan ja haen itseäni sekä persoonaani pikkuhiljaa.
Vaikka en haluakaan määritellä kehonkuvaani nyt tai enää ikinä toisten ihmisten kautta, onhan se nyt yksi hienoimmista tunteista nähdä itsensä toisen silmin, kun niistä heijastuu aito kunnioitus, intohimo ja halu juuri sinua ja vartaloasi kohtaan.
Lempiharrastuksiini nykyään kuuluukin peilailu alasti, tanssiminen sekä erilaisten (puoli-/)alastonkuvien otto yksinäni. Enää näiden kuvien katselu ei aiheuta minussa ahdistusta, mielipahaa tai väistöliikettä, vaikka täysin sama henkilö siellä kuvissa on kuin vielä vuosi ja kaksi sitten. Vielä kaksi vuotta sitten esim. polttareihini järjestetty boudoir-kuvaus aiheutti vain paniikki- ja itkukohtauksen enkä suostunut kameran eteen.
Kehonkuvan kanssa joudun varmasti vielä työskentelemään pitkään, sillä eron kautta kehonkuvassani ja suhteessani itseeni löytyy jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Huono itsetunto vaikuttaa arkeen niin monella tavalla, että sen korjaaminen vie myös aikansa. On opeteltava niin monta uutta ajatus- ja toimintamallia oikean vaatekoon ja -tyylin löytymisestä aina omasta ja muiden kehoista kommentointiin. Ihana päästä jatkossa jakamaan näitä oivalluksia ja opetuksia kanssanne 🙂
