Ensimmäiset kuukautiset eron jälkeen. Tässä vaiheessa jokainen, jolla on ollut kuukautisia, varmasti tajuaa, että kyse ei nyt ole vain verenvuodosta. Kyse on fyysisestä kivusta, mieliteoista, jaksamisesta, mielialasta sekä kaikesta siitä myllerryksestä ja hormonien aiheuttamista ohimenevistä tunnereaktioista, jotka ovat yhtä lailla, ellei jopa pahempia oireita kuukautiskierron tietyssä vaiheessa, kuin verenvuoto. 

Ensinnäkin, kipu. Aivan jäätävät vatsa-, selkä-, lantio-, nivus- ja emätinkivut, puhumattakaan migreenistä, päänsärystä sekä suolistovaivoista. Niin pahat kivut, että on vaikea keskittyä töihin ja ajatella selkeästi. Kipuhan sitten taas itketyttää, laskee mielialaa, kuluttaa energiaa ja vaikuttaa muutenkin mielenterveyteen.

Pahimmillaanhan kuukautiset ovat elämässä (kuukausittain!) yhtä hel-vet-ti-ä. Tänään mä kuitenkin selvisin työpäivästä lähes kunnialla sekä lisäksi valitsin töiden jälkeen ulkoilun ja liikunnan mieluummin kuin sohvan, Sinkkuelämään katselun ja pakastepizzan (lenkin ohessa syötyä munkkia ei tietenkään lasketa, koska a) oltiin lenkillä ja b) se oli hyvää rekvisiittaa Instagram-stooreihin). You can be very proud of me now. 

Lapsettomuus

Viimeisen vuoden aikana kuukautiset on ollu mulle myös erittäin vaikea ja henkisesti kipeä tapahtuma, sillä yritimme aviomieheni kanssa tulla raskaaksi reilun vuoden verran. Joka kerta kun menkat on alkanut, universumi lyö multa ilmat pihalle ja ilmoittaa, että musta ei ole äidiksi. Joka kerta se ajatus, kipu, viiltää todella paljon syvemmältä kun itse kuukautiskivut ja tätä kipua ei millään särkylääkkeillä saa pois.

Viime yönä kuitenkin, huomatessani pyyhkiessä vessapaperissa verta, mun ensimmäinen ajatus oli ”JES!”. En ole raskaana! Koska mun elämä on just sellaista, että en saa yli vuoteen lasta oman aviomieheni kanssa, mutta hedelmöityn ensimmäisestä yhden yön jutusta. Onneksi en. Ilmeisesti oon tällä hetkellä sen verran surkea tapaus, että jopa Jumala mietti, että jätetään tää jekku nyt välistä. 

En vielä osaa päättää, haluanko ikinä palata hormonaaliseen ehkäisyyn, koska se ei loppujen lopuksi mulle sopinut ja ainakaan tällä hetkellä ei tarvetta ole. Haluan myös oppia hyväksymään kuukautiset muunakin kuin pettymyksenä ja kipuna. Tästä lähtien kerran kuussa mun keho antaa mulle vajaan viikon ”omaa aikaa”, jolloin voin liikkua rennommin, syödä vapaammin sekä laiskotella sohvalla työpäivän jälkeen, eikä tarvii saada kalenteriin mahtumaan ylimääräisiä ”tapaamisia” iltoihin.

Haluan irrottautua menkkoihin liittyvästä häpeästä, normalisoida aihetta, oppia lisää kuukautiskierron vaikutuksista kehooni ja mahdollisesti myös hyväksikäyttämään sitä. 

Women, embrace your menstruation! 

Lukuvinkki: https://naiseudenvoima.com/kuukautiset-joka-naisen-unelma/ : 
”Voimme alkaa pikku hiljaa muuttamaan kultturiamme siihen suuntaan, että olemme KIITOLLISIA omasta kierrostamme. Se antaa meille mahdollisuuden sellaisiin asioihin mitä mies ei voi käsittää. Kuukautisten ansiosta voimme tulla raskaaksi, synnyttää, tutkailla kehomme toimintoja ja kokea olevamme erityisiä NAISIA. Kuukausittaisesta vuodosta kannattaa olla siis ylpeä!” Amen to that! <3 

VastaaLähetä edelleen