Muutto.
12.4. 2021. Muuttooni on nyt kaksi viikkoa. 31-vuotiaana muutan ensimmäiseen omaan kotiini (tosin vuokralle).
Olen aikoinani lapsuudenkodistani muuttanut yhteen poikaystäväni luokse, josta muutimme yhteiseen kotiin ja ensimmäinen oma osoitteeni oli siis tämä meidän yhteinen kämppä. Eromme jälkeen jäin olosuhteiden pakosta tuohon yhteiseen asuntoomme ja vaikka yritin tehdä siitä oman näköistä kotia, asunto oli silti ”meidän vanha”. Minulle jäi eron jälkeen vain lahjaksi saadut sohva ja sohvapöytä sekä ostamani sänky, kaikki muut huonekalut ja kodintavarat olivat tulleet aikalailla poikaystävältäni ja hän vei ne tietysti myös mukanaan.
Hankin tavaraa ja huonekaluja itse vähitellen ja yritin tehdä kodista itseni näköistä. Tuohon aikaan opiskelin ja tein kolmivuorotyötä, eikä ylimääräistä rahaa saati aikaa ollut sisustella. Sain paljon tavaraa myös sukulaisilta ja ystäviltä, mistä olin tietysti kiitollinen, mutta jotka eivät valitettasti auttaneet tekemään asunnosta kotia.
Tuossa asunnossa asuin niin kauan kunnes tapasin aviomieheni, asuimme välillä minun luona ja välillä hänen luonaan. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen kokonaan uuteen asuntoon, josta pidin kovasti. Kodin rakentaminen oli myös tuolloin vaikeaa, sillä kahden ihmisen tavaroiden ja huonekalujen yhteensulattaminen ei ole välttämättä se kaikkein helpoin yhtälö, varsinkaan kun ei ollut varaa uusia kaikkia yhteisten toiveiden mukaan. Saimme kuitenkin tehtyä viihtyisän kodin, joka oli monellakin tapaa meidän näköinen ja aloitimme mm. yhteisiä keräilyharrastuksia.
Jälleen olosuhteiden pakosta, jouduimme muuttamaan pian häiden jälkeen ja muutimme hieman isompaan asuntoon, valmiina vastaanottamaan myös lähitulevaisuudessa uusiakin asukkaita. Tuossa toisessa kodissamme asuimme eroomme saakka.
Nykyinen muutto
75 neliön avioliittokodista on melkoinen harppaus 35 neliön sinkkuyksiöön. Mitä yhteisiä asioita tai esineitä haluan viedä mukanani? Haluanko kuinka paljon omiakaan tavaroitani, jotka muistuttavat yhteisestä kodistamme? Minun yli kymmenen vuotta sitten hankkimani strong independent woman-huonekalut, astiat ja tavarat, ovatko ne enää osa todellista minääni vai olenko vain kiintynyt tavaroihin, koska ne ovat seuranneet mukana kaikki nämä vuodet?
Ero ja muutto ovat edelleen sen verran absurdeja asioita, että niihin on vaikea suhtautua realistisesti ja täyspäisesti. Ei ole ollut aikaa ja tilaa ajatella minkälaisen kodin haluan uudesta asunnosta itselleni tehdä. Miten haluan sen sisustaa, minkälaisen ilmapiirin haluan, mitkä ovat minulle kodissa tärkeitä asioita ja mitkä asiat saavat minut viihtymään ja oloni turvalliseksi. Kuinka moni miettii omassa kodissaan tällaisia asioita? Jos minulta olisi kysytty kaksi kuukautta sitten, mitkä asiat ja esineet ovat minulle tärkeitä kodissamme, olisi vastaus ollut monestakin syystä tietysti täysin eri, kuin nyt.
Nyt se vasta alkaa valkenemaan, että muutan yksin. Omaan asuntoon. Vaikka saan tehdä siitä täysin oman näköisen, niin toisaalta myös joudun tekemään siitä täysin oman näköiseni. Yksin.
