Prologi. 26.3.2021. Olen ollut nyt 15 päivää sinkkuna. Eronnut, kuten virallisesti todetaan. Tai ei edes vielä virallisesti todeta, koska avioeron harkinta-aika on vasta alkanut, joten seuraavat puoli vuotta olen vielä virallisesti naimisissa.
Ero ei ollut riitaisa, eikä siihen kuulunut esim. kolmansia osapuolia. Oikeastaan tuntuu, ettei siihen kuulunut edes kahta osapuolta. Toinen vaan erosi. Seitsemän vuoden suhde ja puolentoista vuoden avioliitto päättyi siihen, että yhtäkkiä aviomieheni päätti olla tulematta yhteiseen kotiimme eikä kertonut asiaa, ei ilmoittanut, ei perustellut, ei vaan ilmestynyt kotiin kaiken kaikkiaan kolmeen viikkoon.
Lähtö tapahtui kolme päivää sen jälkeen, kun olimme käyneet yhdessä lääkärin vastaanotolla keskustelemassa tulevaisuudestamme, ”suurimmasta haaveestamme” tulla vanhemmiksi ja saimme vuoden yrittämisen jälkeen lähetteen lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin. Kolmen viikon kotoa pakoilu eskaloitui siihen, että aviomieheni kertoi, että ei ole ollut lähes puoleen vuoteen onnellinen eikä oikeastaan enää rakasta minua, mutta ei kuitenkaan osaa sanoa, mitä haluaa tehdä.
IG: @feelislikelife
Tässä vaiheessa se vähä, mitä omanarvontunnostani ja vahvuudestani oli jäljellä, nosti päätään ja kasvatti kivekset vielä viimeisen kerran meidän molempien puolesta ja totesi, että ”Kyllä sä tiedät. Sä et vaan halua kantaa siitä päätöksestä vastuuta”. Päätimme siis erota, koska miksi haluaisin olla suhteessa, avioliitossa, jossa minua ei rakasteta, kunnioiteta, arvosteta tai haluta. Ja näin, täysin kuin salama kirkkaalta taivaalta, syntyi elämäni toistaiseksi paras päätös.
—
Elämä avioeropäätöksen jälkeen on ollut hyvin paljon itsensä etsimistä, oman identiteetin uudelleen rakentamista, omaan seksuaalisuuteen tutustumista, mielenterveysongelmien kanssa kamppailua, normaalia arjen pyörittämistä, ystävistä ja harrastuksista nauttimista sekä pitkiä työpäiviä yrittäjänä. Voin aidosti sanoa nauttivani elämästäni, mutta helppoa ja auvoisaa ei joka hetki silti ole. Siksi ehkä rakastankin elämääni juuri nyt, juuri tällaisena niin paljon. Se vaatii työtä, mutta se palkitsee.
