Loppuvuonna jäi hieman kirjoittelu tänne blogin puolelle. Vuosi 2021 on nyt takana, vihdoin! Uusivuosi 2022.
Tuntuu että voin viimein kääntää uuden luvun elämässä kun vuodenvaihteen kohdille osui niin monta muutakin käännekohtaa ja päätepistettä.
Vietin joulun ja uudenvuoden Ranskassa yhtiökumppanini kanssa ja sieltä Suomeen palatessa pääsin viimein palaamaan omaan Hervannan asuntooni kolmen kuukauden jälkeen. Olin loppuvuonna asunut väliaikaisasunnossa, koska vanhempani tarvitsivat itselleen putkiremontin ajaksi väliaikaisasuntoa ja heille oli helpompaa asua minun asunnossa täällä Hervannassa ja minun taas mukavempaa asua serkkuni luona kaupungissa.
Asuntojen välissä
Omanlaisensa kiemuran tähän toi vielä se, että serkkuni joutui itse palaamaan odotettua aiemmin omaan asuntoonsa ja olin ”asunnoton” viimeiset kaksi viikkoa ennen Pariisiin lähtöä. Onneksi rakas ystäväni majoitti minut. Yhteiselomme sujui todella hyvin ja lähennyimme ystävinä entistä paremmin, mutta toisen ihmisen vaivaaminen omilla ongelmilla ei ole minulle luonnollista ja tottakai tämä vaikutti mielentilaani sekä ajatusmaailmaani.
Myös meidän avioeromme astui virallisesti voimaan loppuvuonna ja ennen tätä tuomiota sain kuulla ex-aviomieheltäni hänen tyttöystävänsä odottavan heille lasta. Ottaen huomioon eromme, kun hän lähti luotani mitään sanomatta kesken lapsettomuushoitojen, koska hän ei ollutkaan yhtäkkiä valmis perhe-elämään, voi kuvitella suhtautumiseni uutiseen. Meidän kanssakäyminen ja tunteeni häntä kohtaan oli muutenkin loppuvuoden aikana erinäisistä syistä melkoista tunteiden vuoristorataa, mitä tällainen uutinen ei todellakaan helpottanut.
Joulukuulle osui myös erittäin harmittava tapahtuma työelämässä, kun yritykseeni murtauduttiin ja meidät ryöstettiin. Tämä oli minulle henkisesti erittäin raskasta, sillä tämä tuntui minulle todella vahvasti siltä, että syvälle sisimpääni, kaikkein pyhimpääni on luvatta tunkeuduttu. Henkinen kärsimys oli jopa raiskausta tai pahoinpitelyä pahempaa. Kärsin melko pahoista PTSD-oireista asian tiimoilta.
Huomaan jälkeenpäin eristäytyneeni hyvin paljon loppuvuonna ystävistäni, perheestäni ja muista sosiaalisista suhteista ja lisäksi päihteidenkäyttö lievästi lisääntyi samalla kun urheilu ja muut terveelliset ja hyvinvointia lisäävät rutiinit, kuten kirjoittaminen, syöminen ja nukkuminen jäivät. Keskityin rämpimään töiden, opiskelujen ja muun pakollisen arjen läpi todella suorittaen ja hampaat irvessä, voiden todella huonosti itseni kanssa.
Pariisi
Pariisissa elin unelmaelämää kaukana arjesta, velvollisuuksista ja stressistä. Koska lomareissu oli hieman pidempi, kaksi viikkoa, oli todella vapauttavaa elää ns. arkea toisessa kaupungissa. Joka päivä ei tarvinnut elää aikataulujen kanssa nähtävyyksissä vaan pystyi ottamaan myös täysin rennosti ilman kummempia suunnitelmia. Tähän en normaalisti pysty arjessani täällä Suomessa, joten tämä oli itselleni todella iso yllätys ja todella kaivattu tila.
Pariisista kirjoittelen vielä tarkemmin lisää myöhemmin. Mitä tunteita reissu herätti, mitä opin itsestäni sekä miten koin lähes valaistumiseen verrattavissa olevan herätyksen elämästäni siellä, kaukana kotoa.
Uusivuosi, uudet kujeet!
